Kun Googlettaa ’mitä uupumus on’ niin tulokset ovat suhteellisen kirjavia aina työuupumuksesta krooniseen väsymykseen. Varsinaista tautiluokitusta tällaiselle ’kaiken kattavalle’ uupumukselle ei kai ole, toisin kuin burn outille eli työuupumukselle.
Työ voi olla mielestäni merkittävä tekijä myös tällaisessa koko elämää laaja-alaisemminkin koskettavassa uupumuksessa, mutta haluaisin puhua asiasta laajemmin kuin työuupumuksena. Työuupumuksesta löytyy kattavasti tietoa esim. edellisessä kappaleessa linkkaamassani Terveysportin tekstissä.
Myös ihan uupumuksesta löytyy ihan mukavasti tietoa. Erityisen hyödyllisenä pidän Mielenterveystalon uupumus-tietopankkia. Heiltä löytyy myös uupumukseen omahoito-ohjelma, jota ainakin aion itse lähteä kokeilemaan.
Seuraavaksi jaan hieman omaa kokemusta uupumuksesta ja siitä, mitkä asiat siihen ovat johtaneet.
Omat uupumusoireeni
Omat uupumusoireeni ovat aika kirjavia ja lisääntyneet salakalavasti jo pidemmän aikaa. Uupumus voi varmasti usein muistuttaa masennusta, mutta siihen liittyy myös oireita, jotka masennukseen eivät diagnostisesti kuulu. Omaan oirekuvaani tällä hetkellä kuuluu:
- Alakuloisuus
- Loputon väsymys
- Epäonnistumisen tunne
- Syyllisyyden tunteet
- Haluttomuus aloittaa tai yrittää mitään uutta
- Aivosumu ja keskittymisvaikeudet
- Toiminnanohjauksen ongelmat
- Aloitekyvyttömyys
- Ahdistuneisuus ja paniikkioireet
- Univaikeudet ja painajaiset
- Mielialan vaihtelu
- ’Ei siitä mitään kuitenkaan tule’ – ajattelu
- Psykosomaattinen oireilu (päänsäryt, lihasjännitykset, vatsaongelmat)
- Huono palautuminen liikunnasta
Minulla oireilu on selkeintä vapaa-ajalla, sillä olen aina ollut kova tekemään töitä ja ns. skarppaan töissä. Mutta saman tien kun tulen kotiin, niin motivaatio tehdä yhtään mitään katoaa. Tämän vuoksi en ole ollut sairaslomalla, sillä pelkään, että kotona jäisin vain koko päiväksi sohvalle makaamaan.
Mistä uupumus johtuu
Mielenterveystalon sivulla uupumuksesta sanotaan yksinkertaisesti, että se on ’seurausta pitkään kestäneestä henkisestä tai fyysisestä rasituksesta’. Tämähän voi tarkoittaa todella montaa asiaa, ja jokainen uupumuskokemus on varmasti erilainen.
Oman uupumukseni toi näkyvälle tasolle tänä vuonna ryppäänä tapahtuneet menetykset ja elämän vastoinkäymiset, mutta prosessi alkoi jo paljon aiemmin.
Olen aina ollut todella yritteliäs ihminen ja innokas kokeilemaan uusia asioita. MUTTA minulla on myös huono pettymyksensietokyky sekä kyky innostua pitkäjänteisesti asioista, jos onnistumisia ei tule. Myös omat standardini onnistumiselle ovat aika korkeat.
Joten luulen, että nuo monen monet uuden aloittamiset, etenkin työn saralla, ja niissä epäonnistumiset ovat luoneet pohjaa tälle uupumukselle. Olen tehnyt hurjan määrän työtä, enkä ole saanut siitä palkintoa, varsinkin, kun en osaa antaa sitä palkintoa itse itselleni tai edes kehua itseäni yritteliäisyydestä.
Erilaisia näkökulmia uupumukseen
Koska en kuitenkaan syvällä sisimmässäni usko, että mikään tästä matkasta on turhaa, niin uupumuksen voi myös katsoa olevan merkki siitä, että on aika vaihtaa suuntaa.
Kaikesta tuosta yrittämisestä olen oppinut jotain, mutta ehkä ne eivät kuitenkaan ole asioita, joita minun kuuluisi lopun ikääni tehdä. Elämän vastoinkäymiset ovat tuoneet minut syvälle itseni ääreen ja pakottavat minut tarkastelemaan sitä, mikä minulle on oikeasti tärkeää.
Kun kaikki menee pieleen, eikä jaksaisi edes nousta aamulla sängystä, olen vähän kuin pakotettu olemaan vain tässä hetkessä, sillä tämä hetki on ainoa paikka, jossa on oikeastaan mitään järkeä.
Tällaista tänään. Migreeni puskemassa päälle, mutta koin nyt tärkeäksi kirjoittaa tämän. Katsotaan millaisia fiiliksiä loppupäivä tuo tullessaan. Haleja kaikille. ❤️
